Istun parhaillaan Espoon valtuuston kokouksessa. Asialistalla on Espoon kouluverkkoa koskeva investointiohjelma vuosille 2018-2027. Kaikki tietävät, kuinka monta koulua on tällä hetkellä korjauslistalla. Korjausvelka on noin 130 milj.euroa. Ei kovin suuri summa Espoolle, jonka viime vuoden tilinpäätöksen ylijäämä  oli 98 milj.euroa (Päätimme juuri tilinpäätöksen hyväksymisestä). Vuosien 2013-2017 ylijäämä on 273 milj.euroa. Joten, ei tulkis olla vaikeaa tehdä päätöstä koulujen korjauksesta pikatahtiin. Mutta mutta, tämä ei olekaan niin yksinkertaista, sillä olemme Espoossa. Nimittäin Espoon päättäjien enemmistö on hyväksynyt itselleen investointikaton, 280 milje.euroa per vuosi, ja tästä vain noin 10% menee koulujen korjaukseen. Siis, ensin päätettiin investointikatosta, ja vasta sitten laskettiin investointien tarve. Ei kovin välkky veto, sillä nyt olemme sitoneet itsemme johonkin, joka on irti todellisesta tarpeesta. Olisikohan fiksua purkaa investointikatto? Jep. 

Kirjoituksia

Vakaumuksena välittäminen

Tekoja, ei pelkkää teoriaa vähävaraisten hyväksi. Auttamistyö on minulle sydämen asia. Lapsuudenkotini oli hyvin köyhä ja saimme monesti apua muilta. Omasta kokemuksestani arvostan vapaaehtoistyötä ja olen siinä itse mukana. Haluan parantaa ylivelkaantuneitten asemaa. Vammaispalvelut on hoidettava lain edellyttämällä tavalla. Vanhukset ansaitsevat arvostuksen. Lasten usko ja kasvurauha on turvattava. Näitä edistän.